Lintujen sisäkorvat ovat melko samankaltaiset kuin ihmisen korvat. Niillä on vain yksi korvaluu. Linnuilla ei ole korvalehtiä vaan höyhenten peittämät korva-aukot päänsä sivuilla. Linnun korva ei kuule alle 100 hertsin taajuuksia, mutta jotkin linnut kuulevat korkeampia taajuuksia kuin ihminen, ja jotkin pystyvät erottamaan myös lyhyitä ääniä ihmistä selvästi paremmin. Pöllöjen korvat ovat eri korkeuksilla, mikä auttaa niitä havaitsemaan saaliin suunnan tarkasti. [5] Nisäkkäiden korva [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Öisin elävillä nisäkkäillä on usein suuret ja tarkat korvat. Myös kuumien seutujen nisäkkäillä, kuten norsuilla ja kenguruilla on suuret korvat. Aavikkokettu viilentää itseään aavikon päivän kuumuudessa suurten korvalehtiensä kautta, ja kylmänä yönä se kietoo korvansa kehoaan vasteen pysyäkseen lämpimänä. Norsut viilentävät itseään leyhyttelemällä korvalehtiään. Kylmien seutujen kettujen korvat ovat pienet, jotta ne eivät menettäisi lämpöä. Sudet ja monet muut nisäkkäät viestivät toisilleen korviensa asennoilla.
Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu. [9] Ilmanpaine vaikuttaa myös korvan toimintaan ja lentokoneella matkustaneet (korvan sisällä ylipaine) tai syvälle sukeltaneet (korvan sisällä alipaine) tietävätkin, että korvia alkaa helposti särkeä, jos tärykalvon sisällä olevaa painetta ei tasaa ulkopuolella olevaa painetta vastaavaksi. Tämä tapahtuu avaamalla korvanielukäytävän esimerkiksi nielaisemalla tai puhaltamalla samalla, kun pitää suun ja nenän ulostuloaukot suljettuina. [10] Lähteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Miller, Sara Swan: All Kinds of Ears. Marshall Cavendish Benchmark, 2008. ISBN 978-0-7614-2518-2. Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] ↑ Miller 2008, s. 11–15. ↑ Miller 2008, s. 11. ↑ Miller 2008, s. 17–21. ↑ Miller 2008, s. 22–29. ↑ Miller 2008, s. 31–33. ↑ Miller 2008, s. 39–41. ↑ Miller 2008, s. 42–44. ↑ Human ear Encyclopedia Britannica. Viitattu 12. 10. 2013. ↑ Korvatulehdus Terveyskirjasto. 2013. ↑ Valsalvan manööveri Otometri Oy. 2013. Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Korva Wikimedia Commonsissa Sitaatteja aiheesta Korva Wikisitaateissa
Kotimaisten kielten keskus Viitteet [ muokkaa] ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). ( Verkkoversio. Viitattu 8. 7. 2012. )
Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon. Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta. Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta.
Monilla kaloilla on silmien takana pieni aukko, joka johtaa sisäkorvaan. Värähtelyt kulkeutuvat niiden korvaan myös myös kehon läpi. Karpilla ja mutulla on erityisen hyvä kuulo, sillä niiden korvasta uimarakkoon on luuyhteys, jonka kautta ääniaallot tulevat sisäkorvaan. [3] Sammakkoeläinten ja matelijoiden korva [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Matosammakot elävät maan alla tai vedessä, eikä niillä ole ulkokorvia. Vedessä ne kuulevat värähtelyjä kehonsa läpi. Salamantereilla on melko kehittynyt sisäkorva, mutta ei korva-aukkoa. Sammakoiden korva-aukot ovat niiden silmien takana, ja niillä on kehittynyt sisäkorva. Kilpikonnien kuulo on melko heikko. Alligaattorien korvat ovat silmien takana lähellä päälakea, jotta ne voisivat kuulla maatessaan vedesä puoliupoksissa. Myös useimmat liskot kuulevat hyvin. Käärmeillä ei ole korva-aukkoa, mutta ne aistivat sisäkorvaansa värähtelyjä kehonsa läpi. [4] Lintujen korva [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Pöllöllä on höyhentensä alla suuret ja tarkat korvat.
Sanoja yhteensä 7 800 122. Käännöksiä yhteensä 7 172 573. Tämän sivun teksti ja äänitiedostot ovat käytettävissä Creative Commons Attribution/Share-Alike -lisenssillä. Kaikki sisältö perustuu Wikisanakirjan artikkeleihin. Näytä lähteet.
Suomi [ muokkaa] Substantiivi [ muokkaa] korva ( 10) nisäkkäillä kolmesta rakenteellisesta ja toiminnallisesta osasta muodostuva elin, joka aistii ääniä ja toimii tasapainoelimenä ja liikeaistimena Korva on kuuloelin. korvan pään ulkopuolelle näkyvä osa, korvalehti juoma-astian kädensija, kupin tai mukin kahva Pidä korvasta kiinni, kun juot kupista! ( koskessa) Määritelmä puuttuu.
Sitemap | Bar 54 forssa aukioloajat, 2024