Tammisaaren Vankileirillä Olleet
- Vankileirin ja muistomerkin historiaa - Tammisaaren punavankimuistomerkin Hoitoyhdistys/ Skötselföreningen för röda fångars minnesmärke i Ekenäs ry
- Tammisaaren vankileirillä olleet lyrics
- Tammisaaren vankileirin kortisto (1918) | Kokoelma | Kansallisarkisto | Finna.fi
Jos tietää tai epäilee etsityn henkilön kuolleen sodassa tai vankileireillä, voi henkilöä etsiä jo ennen arkistoon tutustumista verkosta Suomen sotasurmaprojektin sivuilta. Kansallisarkistossa tutustutaan aluksi arkistoluetteloon 528. Jos ei ole tiedossa millä leirillä etsitty henkilö oli, selvitetään tämä tutustumalla digitaaliarkistossa sotavankilaitoksen aakkoselliseen kortistoon (Sotavankilaitos Bb:1-62), joka sisältää kortin jokaisesta vankileireillä olleesta vangista. Oikean tilattavan laatikon löytää luettelosta. Oikean leirin löydyttyä siirrytään tutkimaan leirin kokoelmaa, joka tapahtuu tutustumalla leirin aineistoon arkistoluettelon 528 avulla. Leirien arkistojen sisältö vaihtelee suuresti ja ainoa keino saada selville, mitä tutkittavan leirin arkisto sisältää, on tutustua erikoisluetteloon 528. Leirien arkistoissa kannattaa aluksi tutustua erilaisiin leireillä laadittuihin luetteloihin, jotka kertovat perustietoja vangeista. Jos näistä luetteloista selviää, että vanki on ollut esimerkiksi sairaana tai saanut rangaistuksia, voidaan tilata leirin sairas- ja rangaistuspäiväkirjat.
Vankileirin ja muistomerkin historiaa - Tammisaaren punavankimuistomerkin Hoitoyhdistys/ Skötselföreningen för röda fångars minnesmärke i Ekenäs ry
- Vankileirin ja muistomerkin historiaa - Tammisaaren punavankimuistomerkin Hoitoyhdistys/ Skötselföreningen för röda fångars minnesmärke i Ekenäs ry
- Foreca sää vaasa 10 hour
- Sisar Edith Sjösten: Sairaanhoitajana pahamaineisella vankileirillä | Tehy-lehti
- Tammisaaren vankileirihelvetistä vaiettiin pitkään – Kansan Uutiset
- Verkkopohjaan solmittu matto - Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy
- Kuivatut hedelmät kalorit
Tämä sivusto käyttää evästeitä toimiakseen mahdollisimman hyvin. Lue lisää evästeistä.
Tammisaaren vankileirillä olleet lyrics
Tammisaaren vankileirin kortisto (1918) | Kokoelma | Kansallisarkisto | Finna.fi
Kuinka täysi onkaan sielu, kuinka raskasta elämä! Koko maailma on itkevä autiomaa. " Edith oli ollut sisällissodan sotakuukaudet valkoisen armeijan sairaanhoitajana. Kun hän oli töissä vankileirillä, hän alkoi ymmärtää myös sodan toista osapuolta. Sisar Edith Sjösten oli työskennellyt Vaasassa seurakuntasisarena vuodesta 1914. Sisällissodan syttymisen aikoihin hänellä oli suunnitteilla elämänmuutos. Hän eroaisi työstään diakonissalaitoksen palveluksessa ja menisi naimisiin lapsuudentoverinsa, veturinlämmittäjänä työskentelevän Allanin kanssa. Edith kirjoitti aikeistaan laitoksen johtajattarelle tammikuun lopulla 1918. Mutta elämä meni toisin: sulhanen ammuttiin sisällissodan alussa. Edith lähti sotaan ambulanssin mukana. Hän matkusti sotakuukaudet "Vaasan I lentävien" huoltojoukoissa sairaanhoitajana. Hän aloitti matkansa 21. helmikuuta. Viikkoa myöhemmin joukot olivat Heinolassa, jonka takaisinvaltausta valkoiset yrittivät. Edith kuvaa päiväkirjassaan, kuinka luodit alkoivat viuhua: "Punaiset olivat valmiina ja antoivat vastauksensa.
Sisällissodan aikana valkoisten huoltojoukoissa ambulanssissa. Sodan päätyttyä Tammisaaren vankileirillä sairaanhoitajana. Työskenteli myöhemmin muun muassa Paraisilla ja Hiittisissä.
Mutta se soppa oli kyllä niin pahaa, että toiset oksenteli sen pois. " Tämänkin jutun päälähteenä ollut Sture Lindholmin erinomaisen ansiokas teos Vankileirihelvetti Dragsvik – Tammisaaren joukkokuolema 1918 todistaa, että Tammisaaresta ei kuitenkaan ollut tarkoitus tehdä helvettiä. Jo 23 toukokuuta Dragsvikiin pyydettiin lähettämään 13 650 kiloa leipää, 4 550 kiloa voita, 18 200 kiloa silakkaa tai silliä, 13 650 kiloa lihaa, 4550 kiloa rasvaa, 27 300 kiloa kaalia. Ikävä kyllä kyse oli vain tilauksesta: loppujen lopuksi vangit söivät jopa täitä ja jätteitä pysyäkseen hengissä. "Kun eläimiä teurastettiin ja niiden suolia heitettiin suureen ojaan, johon vangit tekivät tarpeitaan, onkivat nälkäiset niitä ja vähän pudistettuaan keittivät syödäkseen. " Yksi suurimmista virheistä oli kieltää ruokapakettien lähettäminen kotoa vangeille. Paketit olisivat pelastaneet satoja, ehkä tuhansia elämiä. Miksi paikalliset asukkaat eivät puuttuneet joukkosurmaan? Eivätkö he tienneet, mitä leirillä tapahtui?